Asunnottomat eivät kaipaa sääliä, mutta empatia voisi lisääntyä – Kadulta ”kaidalle polulle” selvinnyt Tii Judén muistuttaa, että asunnoton on aina jonkun lapsi

Tii Judén toimii Vailla vakinaista asuntoa ry:n kokemusmentorina. Puolet asunnottomista elää pääkaupunkiseudulla. Asunnottomien yö kiinnittää huomiota siihen, kenen tarpeisiin kaupunkitila vastaa. Vihamielisellä arkkitehtuurilla estetään oleskelua kaupunkitilassa. Kuva: Jukka Granström

Helsinkiläisen Tii Judénin elämä ei ole kulkenut onnellisten tähtien alla: on laitosasumista, päihteitä, vankilatuomio, lapsen huostaanotto, huonoja ihmissuhteita, luottotietojen menettämistä. 14-vuotiaana huostaan otettu Judén muutti suljetusta laitoksesta omaan asuntoon 16-vuotiaana juuri syntyneen lapsensa kanssa. Kuukautta ennen 18-vuotispäivää hänen oma lapsensa otettiin huostaan. 18-vuotiaana myös omat velvoitteet lisääntyivät, siihen asti sosiaalitoimisto oli vastannut monista kuluista. – Nuorena hölmönä…

Vain Tilaajille

Haluaisitko jatkaa lukemista?

Kirjaudu sisään tai tee tilaus

Edellinen artikkeliMokista kertominen lisää luottamuksen ilmapiiriä, sanoo Kari Kanala ja paljastaa yhden nolon mokan oman uransa varrelta
Seuraava artikkeliSunnuntain evankeliumi: Missä rauha on järkkynyt, on alttiutta ottaa rauhantoivotus vastaan

Ei näytettäviä viestejä